Opiskelu

Tieto eläinten hyvinvoinnista on kehittynyt merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedon lisääntyessä myös tuotantoeläinten hyvinvointiin kiinnitetään niin tuottajien kuin kuluttajienkin keskuudessa enemmän huomiota. Hyvinvointi on myös kannattavuustekijä maitotiloilla, sillä hyvinvoiva eläin tuottaa paremmin kuin huonosti voiva. Tuottajille onkin tarjolla paljon erilaisia hyvinvointiratkaisuja, joilla nautojen hyvinvointia voidaan lisätä ja kehittää. Opinnäytetyössä tutkittiin, millaisia ratkaisuja tuottajat ovat tehneet navettainvestoinneissaan nautojen hyvinvoinnin edistämiseksi. Lisäksi tutkittiin, millaisia ratkaisuja tuottajat olivat alun perin harkinneet ja mitkä ratkaisuista oli lopulta toteutettu käytännössä.

Tutkimus toteutettiin monitapaustutkimuksena kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastateltaviksi valittiin viisi maidontuotantoon erikoistunutta maatalousyrittäjää eri puolilta Suomea. Kaikki haastateltaviksi valikoituneet tilat olivat pihattonavetoita, joiden investoinnit oli toteutettu vuosien 2016–2018 välisenä aikana.

Tutkimustuloksista selvisi, että tuottajat olivat panostaneet investoinneissaan eläinten hyvinvointiin varsinkin parsikalusteiden, ilmanvaihdon, valoisuuden ja liikkumatilan osalta. Tärkein tuottajien käyttämä tietolähde investointeja suunnitellessa oli muiden maataloustuottajien kokemukset. Syitä suunniteltujen hyvinvointiratkaisujen hylkäämiseen olivat niiden kallis hinta, käyttökokemusten puutteet ja halutun tuotteen puuttuminen tavarantoimittajalta. Tutkimustuloksissa kuvaillaan investoinneissa toteutetut hyvinvointiratkaisut sekä ratkaisujen valintaan vaikuttaneet taustatekijät. Tuottajat pitivät nautojen hyvinvoinnin edistämistä tärkeänä asiana, johon oli kannattavaa investoida.

Luomutuotteiden myynti on kasvussa ja kasvun ennustetaan kiihtyvän tulevina vuosina. Luomutuotteiden kysynnän kasvun myötä luomutuottajia tarvitaan lisää, jotta kuluttajien kasvaviin tarpeisiin pystytään vastaamaan ja tuotteiden kotimaisuusaste säilyttämään. Luomukananmunilla on merkittävä rooli luomumarkkinoilla. Niillä on euromääräisesti suurin markkinaosuus kaikista luomutuotteista.

Tavoitteena oli selvittää kuluttajatutkimuksen avulla, mikä on luomukananmunien markkina-asema Keski-Suomessa. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitkä ovat tärkeimmät ostopäätökseen vaikuttavat tekijät ja mistä kuluttaja ostaisi mieluiten luomukananmunia. Lisäksi kyselytutkimuksen avulla selvitettiin kuluttajien kananmuniin liittyviä käyttökohteita ja määriä. Työn tilaajana toimi Luomuliiketoiminnan kehittäminen Keski-Suomessa- koulutushanke.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta. Kuluttajatutkimus toteutettiin verkkokyselynä ja tutkimusalueeseen kuuluivat kolme keskisuomalaista kuntaa, Jyväskylä, Jämsä ja Uurainen. Tutkimuskyselyyn vastasi kahden viikon aikana 196 kuluttajaa.

Kuluttajien suhtautuminen luomukananmuniin on pääasiassa myönteinen. Eniten luomukananmunia käyttävät 30–49-vuotiaat naiset. Tutkimustulosten perusteella kananmunien päivittäinen kulutus on runsasta. Kananmunia syödään eniten sellaisenaan, asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta. Kananmunia käytetään enemmän leivonnassa ja ruoanlaitossa maalla kuin kaupungissa. Tärkeimmät ostopäätökseen liittyvät tekijät olivat eläinten hyvinvointi, laatu ja hinta. Lisäksi kuluttajat olivat hyvin tietoisia luomu- ja lattiakananmunien tuotantoon liittyvistä asioista.

Peltomaassa on paljon erilaisia eliöitä, jotka joko auttavat kasvien kasvua, pelkästään hyötyvät kasvien kasvusta ottamalla niiltä ravinteita tai elävät kasvista piittaamatta. Sienijuuritutkimuksissa on todettu, että riippuen tarjolla olevista ravinteista sienijuuren suhde kasviin voi muuttua symbioottisesta ravinteiden kuljettajasta pelkästään yhteyttämistuotteiden hyödyntäjäksi eli kasvin kasvun heikentäjäksi.

Luonnonvarakeskuksella on tutkittu sienijuuria suurimmilta osin mansikalla ja vihanneksilla. Eri kasvit hyödyntävät sienijuuren symbioosia eri tavoin. Esimerkiksi porkkana ja mansikka ovat symbioosin todellisia hyväksikäyttäjiä. Heinäkasvit on todettu vähemmän symbioosista hyötyviksi, mutta niiden suhteen tutkimustieto on vielä vähäistä. Tutkimuksessa hypoteesina oli, että lannoitteet vaikuttavat eri tavoin sienijuurien esiintymiseen. Sienijuuri toimii peltomaassa ravinteiden kuljettajan roolin lisäksi maan mururakenteen ja vesitalouden parantajana. Fosforin määrä peltomaassa vaikuttaa sienijuuren toimintaan. Runsas ravinnemäärä tekee fosforin kuljettamisen kasville turhaksi ja sienijuuri loisii ja hyödyntää vain kasvin yhteyttämistuotteita.

Koe toteutettiin neljän ruudun koeruutukokeena kesällä 2018 timoteille ja nurminadalle peltomaalla, jossa ravinnepitoisuudet ovat alhaiset. Periaatteena oli analysoida sienijuurien määrä juuristoissa ennen ja jälkeen lannoituksen. Kolmea ruutua lannoitettiin eri tavoin: kuivalannalla, lietelannalla ja raemaisella lannoitteella. Yksi ruuduista toimi kontrolliruutuna, jota ei lannoitettu lainkaan. Kokeesta selvisi, että lannoituksella on vaikutusta sienijuurikannan kehittymiseen kesän aikana ja lannoitteiden välillä on eroja sienijuurten esiintymisessä. Tulokset esitetään kolonisoitumisprosentteina, eli kuinka monesta juuresta sadasta löytyy sienijuuren rakenteita. Kontrolliruudussa oli esiintymä ensimmäisessä mittauksessa 5 % ja toisessa 14 %. Sienijuurisymbioosin kannalta paras lannoite on tämän tutkimuksen mukaan naudan kuivalanta.

Mikroskopoitaessa tuloksia havaittiin juurien sisältävän tumman endofyyttisen sienen rakenteita, jotka ovat yleisiä luonnonnurmilla mutta harvinaisia Suomessa. Mikroskopoinnissa laskettiin myös näiden rakenteiden kolonisoitumisprosentti mahdollisia tulevaisuuden tutkimuksia varten Luonnonvarakeskuksessa.

Maatalouden työterveyshuollon moniammatillisen tiimin työterveysyhteistyössä maatalouden asiantuntijan osaamista käytetään erityisesti tilakäynneillä ja tarpeenmukaisesti muussa yhteistyössä ammattihenkilöiden arvioon perustuen.

Tutkimuksen tavoitteena oli nostaa esille työterveyshuollon maatalouden moniammatillisen tiimin näkökulmia ja koettuja kehittämiskohteita agrologiyhteistyöstä tiimityössä, sekä maatalousyrittäjien odotuksia ja kokemuksia tilakäyntien agrologiyhteistyölle. Tuloksia voidaan hyödyntää Terveyspalvelu Verson työterveyshuollon maatalouden asiantuntijatoiminnan kehitystyössä sekä työterveystiimin ja -verkoston yhteistyötapojen kehittämisessä. Tuloksia hyödyntäen maatalouden työterveyshuollon palvelukokonaisuutta voidaan kehittää asiakastarpeisiin vastaten.

Tutkimusotteena käytettiin työelämää kehittävää case-tutkimusta. Tutkimuskysymyksillä selvitettiin maatalousyrittäjien ja työterveystiimin odotuksia työterveyshuollon agrologiyhteistyöltä sekä sitä, kuinka agrologin työpanosta voidaan hyödyntää moniammatillisessa työterveystiimissä. Aineistonkeruu toteutettiin sähköisin verkkokyselyin kokonaistutkimuksena Terveyspalvelu Verson maatalouden moniammatilliselle työterveystiimille (vastausprosentti 59 %) sekä asiakasmaatalousyrityksille (vastausprosentti 23,7 %). Analysointi toteutettiin tilastollisena analysointina SPSS-ohjelmalla sekä laadullisena sisällönanalyysina.

Maatalousyrittäjät odottivat agrologilta vahvaa maatalouden asiantuntemusta tilakohtaisten työterveydellisten seikkojen kehittämisen tueksi. Työterveystiimi odotti tukea ja vahvistusta asiakaslähtöisen työn sujuvuuden mahdollistamiseksi. Aktiivisuus, tilakohtaisuus ja konkreettiset kehittämisehdotukset korostuivat molempien ryhmien odotuksissa. Kehittämisehdotuksina voitiin esittää tilakäynnin kokonaisprosessin kehittäminen erityisesti ennakkovalmistelun ja raportoinnin osalta sekä uudistuviin työtapoihin panostaminen.