– Suomessa on valtavat biomassat omaan energiantuotantoon, mutta emme ymmärrä niiden arvoa. Ja jos joku sattuu arvon ymmärtämään, ei valtio tue yritystä, vaan lisää kapuloita rattaisiin, toteaa biotalousyrittäjä Erkki Kalmari.

Jos ajatellaan Suomen peltoja sekä maatiloja, makaa niissä käyttämätöntä bioenergiaa parinkymmenen terawattitunnin edestä. Tästä osa voi tulla käyttöön 5-10 vuoden sisällä.

– Suomi on tuhansien järvien maa. Järvien biomassoja ei ole hyödynnetty lainkaan. Myös peltojen joutoalueilla on iso potentiaali, vakuuttaa Kalmari.

Kuka tämän energiapotin saa käyttöönsä? Onko se jokin suuri energiayhtiö, vai onko yksittäisistä viljelijäryhmistä tähän? Osaavatko tilalliset pitää puolensa ja ottaa ravinteet kierrätykseen?

Lähivuosina olemme voineet seurata, kuinka kotimaisesta maidosta on tehty bulkkituote, jota myydään puoli-ilmaiseksi. Tähän on tultava muutos. Kauppa ottaa liian suuren siivun ja tuottajalle ei jää käytännöllisesti katsoen viivan alle mitään.

– Viljelijäkaupat ovat yleistyneetSaksassa, jolloin tuottaja saa paremmin omaa työtään vastaavan korvauksen. Kaupan kohde voi olla tuote tai palvelu, mutta pienissä ryhmissä tuotettu. Suoraan kuluttajalle suunnattu markkinointi kantaa hedelmää. Markkinat tulee ottaa haltuun, eikä antaa niitä hopealautasella isoille yrityksille, toteaa Kalmari.

Suomalaiset energiamarkkinat ovat jumissa eikä uusia yrityksiä mahdu markkinoille niin kauan, kun ne ovat suljettujen ovien takana. Pienten yrittäjien on käytännössä mahdotonta lähteä mukaan kilpailuun, jos tuki ohjataan vain suurille yrityksille. Hajautetulla energiatuotannolla kykenisi hyvin tuottamaan huippusähköä ja säätösähköä tai liikenteen polttoainetta, jolloin kate olisi myös tuottajalle kohdillaan. Tämä vaatii kuitenkin markkinoiden avautumisen kaikille energiayrityksille.

Huutava pääomapula on suurin syy siihen, miksi pienet kasvupotentiaaliset ja innovatiiviset yritykset eivät pääse kehittymään. Kehittämällä tuotantoa ja tuotteita saadaan kasvua. Suurilla yrityksillä tätä ongelmaa ei ole, sillä heillä on pääomaa enemmän kuin tarpeeksi.

– Tällä hetkellä kotimaiset, suuretkin tilat joutuvat lykkäämään investointisuunnitelmiaan, sillä pääomaa investointien takaamiseen ei yksinkertaisesti ole. Pankit ovat ajaneet vakuusarvot niin alas, ettei takaussummaa saa kasaan, Kalmari harmittelee.

Isot ja pienet yritykset eivät ole tällä hetkellä samalla lähtöviivalla keskenään. On aivan sama, puhutaanko hajautetusta energiatuotannosta vai elintarviketuotannosta, sillä tällä hetkellä pienyrityksillä ei ole jalan sija. Kun kotimaan markkinat ovat nollassa, ei vientikään vedä. Monella pienyrityksellä olisi innovatiivisia tuotteita, mutta kotimaisten markkinoiden ollessa mitä on, ei kehitystä pääse syntymään.

– Päättäjien tulee tajuta, että bioenergialaitokseton sijoitettava pieniinyksiköihin. Ei heinäkasaa voi viedä pitkiämatkoja tiellä ja ravinteita takaisin peltoon. Tällä hetkellä valtio yrittää saada suuria, yksittäisiä laitoksia, joihin rahdataan biomassoja teitä pitkin. Tämä ei yksinkertaisesti tule toimimaan. Löytyykö yksittäisistä kyläyhteisöistä innovatiivista porukkaa, jotka alkavat suunnitella omia bioenergialaitoksia biomassojen lähelle.  Päättäjillä on nyt mennyt lähituotannon ja lähienergian käsitteet pahasti pieleen, Kalmari toteaa.

Tärkeimpänä tavoitteena pitäisi olla kannattava bisnesidea, sellainen joka tuottaa ilman tukiakin euroja. Hyvätkään innovaatiot eivät vie pitkälle, jos ne eivät pysty itsenäisenä toimimaan kannattavasti.

Hajautettu bioenergiatuotanto mahdollistaa myös luomulannoitetuotannon, josta seuraa laajaperäinen luomutuotanto.

Bioenergian käyttö tulee kasvamaan maailmanlaajuisessa mittakaavassa todella paljon. Monessa maassa, missä viljellään riisiä ja vehnää, kieltää lainsäädäntö oljen polton. Näissä maissa olki on ongelma, vaikka siinä olisi valtava energiapotentiaali!

– Vieraillessani Kiinassa havahduin ongelman laajuuteen; näissä maissa ei edes ymmärretä, kuinka paljon oljen jatkojalostamisesta voisi hyötyä. Tässä on nyt sellainen markkinarako suomalaisille yrityksille, ettei paremmasta väliä, summaa Kalmari.

– Näihin maihin tulee luoda kysyntä bioenergialle, sekä ohjata ihmisiä oikeaan suuntaan. Tässä tarvittaisiin myös Suomen valtion apua. Nopealla aikataululla tulisi rakentaa tuotantolaitoksia, kehittää tutkimustyötä sekä panostaa markkinointiin. Jos suomalaiset eivät tee nopeasti jotain, kanadalaiset tai muut bioenergiaa kehittävät maat täyttävät markkinaraon.

Jos ajatellaan bioenergian tuotantoa Suomessa, suurin haaste on saada isot ja pienet yritykset tasavertaisiksi. Hallitus pitää saada avaamaan silmät siihen, että kotimaista energiaa tulisi tukea enemmän kuin ulkomaista!

– Melkein kaikki Suomen kunnat ovat energiaylijäämäisiä, kun otetaan huomioon myös joutopellot. Päättäjien tulisi laittaa kotimainen energiantuotanto etusijalle tuontienergiaan nähden. Tällä hetkellä ei näin ole.

Täytyykö odottaa seuraavaa suurta kriisiä, ennen kuin valtion päättäjät tajuavat kaikki omat energiavarantomme? Peltojen käyttöaste on tällä hetkellä huono, oikeastaan koko tilanne on huono. Mitä pitää tapahtua, ennen kuin silmät aukeavat ja ymmärrämme oman energian ja ravinteiden merkityksen?

Erkki Kalmari on biokaasuteknologiayritys Metener Oy:n toimitusjohtaja.

Teksti: Elena Suomela, Tanja Minkkinen