Suurpetokannat ovat kasvaneet 2000-luvulla maassamme ja etenkin susi on levinnyt Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko maahamme. Kotieläintilojemme riski petovahinkoihin on kasvanut ja suojautumiskeinot ovat hyvin ajankohtaisia ja joillain alueilla jopa välttämättömiä, jotta petovahingot pysyvät hallinnassa. Tärkeää on tulevaisuudessa suojautumisen lisäksi myös oppia sietämään suurpetojen läsnäoloa.
Opinnäytetyön haastattelututkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena, kesän 2020 aikana. Tavoitteena oli haastatella mahdollisimman erikokoisia kotieläintiloja eri puolilta Suomea ja kerätä haastatteluissa tietoja Riistakeskuksen suurpetoaidan toimivuudesta, sekä mahdollisista heikkouksista. Tavoitteena oli myös saada tietää, mikä sai alunperin rakentamaan aidan, sekä selvittää aidan rakentamiseen liittyvää työmäärää ja kustannuksia. Lisäksi haluttiin selvittää ylläpidon määrää ja sen kustannuksia, sekä sitä onko suhtautuminen suurpetoihin muuttunut tilallisilla aidan käyttöönoton jälkeen.
Tulosten mukaan tietoisuus susien läsnäolosta, vahinkotapaus naapurustossa tai omalla tilalla, on ollut syy aidan hankkimiseen. Aita on pääosin rakennettu omin voimin keväisin. Rakentaminen on keskimäärin työllistänyt noin viikon ja valmistuttuaan se on toiminut hyvin. Ylläpidon määrä on ollut arvioitua suurempi, mutta kokonaisuutena aita on vähentänyt stressiä huomattavasti. Tilallisten suhtautumista suurpetoihin aita ei ollut muuttanut vuosien varrella.
Kesällä tekemäni kyselypaketin tuloksia on hyödynnetty myös osana Luken alkuvuodesta 2021 julkaisemaa tutkimusta, jossa käsiteltiin suurpetoriskiä ja vahinkojen ennaltaehkäisykeinoja tuotantoeläintiloilla.
Lue lisää työstä Takaisin opinnäytetöihin