Blogi: Baltic Sea RYLA 2024 antoi ajateltavaa tulevalle agrologille

Julkaistu 14.10.2024

 

Keväällä sähköpostiini kilahti opiskelijoille suunnattu kutsu hakea Baltic Sea RYLA 2024 -leirille Hangon Tvärminneen. Itämereen, ilmastonmuutokseen, vastuulliseen johtajuuteen ja kestävään kehitykseen keskittyvä kansainvälinen leiri alkoi kiinnostamaan heti, joten mukaan hakeminen oli melkoisen nopea (ja näin jälkeenpäin ajateltuna erittäin onnistunut) päätös. Väliin mahtui selvittelyä sähköpostilla ja puhelimitse, hakukirjeen laatiminen ja jännitys mukaan pääsystä, mutta kesäkuussa vastaus tuli ja ilokseni toivotunlaisena: sinulle olisi nyt paikka tarjolla, laitetaanko sponsoroiville rotaryklubeille lasku menemään?

Leiri polkaistiin käyntiin intensiivisillä asiantuntijaluennoilla, joissa käsiteltiin Itämeren tilaa, tutkimusviestinnän merkitystä ja rotaryklubien roolia myös tapahtuman mahdollistajana. Pääsimme kuulemaan lisäksi leiripaikkana toimivan, Helsingin yliopistolle kuuluvan Tvärminnen eläintieteellisen aseman historiasta jo yli 120 vuoden ajalta sekä eläintieteilijä Johan Alex Palménin työstä sen taustalla. Kaikki osallistujat jaettiin aloituspäivän lopuksi tiimeihin, joiden tehtävänä oli kerätä viikon opit yhteen ja esittää ne viimeisenä iltana haluamallaan tavalla. Yhteistyö ryhmän kanssa alkoi kahden tiiminjohtajan tuella ja suunnitteluprosessiin otettiin jokaisen toiveesta myös taiteellinen näkökulma, jotta luovuus ja hauskanpito pysyisi mukana menossa.

Itämeren ekologisia haasteita ja johtajuutta

Vajaan viikon aikana pureuduimme ominaisuuksiltaan uniikin Itämeren ekologisiin haasteisiin, kuten rehevöitymiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin erityisesti rannikkoekosysteemeiden näkökulmasta. Myös agrologin näkökulmasta tärkeät ravinnevalumat ja niiden hillintä nousi esiin Itämeren valuma-alueen ollessa nelinkertainen sen kattamaan merialueeseen verrattuna. Pääsimme lisäksi pohtimaan suojelutoimien merkitystä ja niiden toteutusmahdollisuuksia, olipa kyseessä sitten pieni tai suuri toimija – yksilön merkitystä ei tosiaankaan kannata vähätellä. Oli rohkaisevaa kuulla, että vaikka Itämeren tämänhetkinen tila on huono, on aktiivisilla toimilla huomattu olevan positiivisia vaikutuksia sen kuntoon. Johtajuusaiheisissa työpajoissa keskityimme nykyajan johtajuuden eri osa-alueisiin, kuten toimivaan kommunikaatioon, tunneälyn merkitykseen ja omien, hyvän johtajan piirteiden tunnistamiseen – kaikki sellaisia asioita, joita voi hyödyntää myös kestävää kehitystä eteenpäin vietäessä.

Yksi leirin kohokohdista oli tutkimusalus Augustalla tehty retki Itämerelle, jossa merenpohjan vähähappisuus konkretisoitui isoon putkeen kerätyn pohjanäytteen muodossa ja silmillä nähtävä eliöstö, eli makrofauna, tuli tutuksi huuhtelemalla mutanäytteitä siiviläpöytien päällä. Itämeren haasteet tulivat entistä selkeämmin esille, mutta antoi samalla mahtavan mahdollisuuden päästä näkemään, mitä vaikkapa tutkijan työpäivä voi pitää sisällään. Myöhemmin käsittelimme myös uusiutuvan energian ja kestävän liiketoiminnan teemoja erityisesti Hangon ja Raaseporin alueen kestävän kehityksen hankkeiden osalta.

Ikimuistoinen kokemus

Leiri ei tosiaankaan ollut pelkkää opiskelua, vaan se sisälsi todella runsaasti tiimityötä hauskanpitoa unohtamatta. Muun muassa kirkkovenesoutu oli monelle täysin uusi kokemus, jossa johtajuus ja yhteistyön merkitys nousivat esiin käytännössä. Alkukankeus ja airojen tragikoominen kolistelu vaihtui intensiivisen opetuksen sekä yhteisen tavoitteen avulla jouhevaan työskentelyyn. Yhteistyötä päästiin kehittämään entisestään myös ilmastonmuutosta käsittelevässä Climate Fresk -työpajassa, jossa pohdimme yhdessä käytännön keinoja kestävän kehityksen tukemiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jokaiseen iltaan mahtui paljon rentoa yhdessäoloa, kiinnostavia keskusteluita aivan kaikesta, saunomista ja uimista Itämeren upeissa maisemissa.

Viikon aikana sain paljon uutta tietoa ja oivalluksia leirillä käsitellyistä aiheista, itsestäni ja haluamastani tulevaisuudesta. Monialainen osaaminen ja jokaisen osallistujan kiinnostavat näkökulmat olivat jälleen mittaamattoman arvokkaita – oli hienoa kuulla, kuinka erilaisia asioita esimerkiksi oikeustieteiden opiskelijat, tulevat insinöörit ja biologit saivat viikosta irti. Kokemus oli liioittelematta ikimuistoinen ja jo verkostoitumismahdollisuutena todella arvokas. Ennen kaikkea se antoi paljon ajateltavaa siitä, kuinka itse haluan ja voin toimia tulevana agrologina kestävämmän tulevaisuuden hyväksi.

Maria Hoikkanen
Agrologiopiskelija, Jamk Biotalousinstituutti