Blogi: Lyhyesti luomusta, pitkäksi aikaa

Julkaistu 21.11.2025

 

Luomutuotanto. Mitä se on? Missä se on? Miksi se on?

Jokainen on varmasti joskus ainakin kuullut luomusta, luomutuotannosta ja luomutuotteista. Saattanut nähdäkin tavallista hintavampia elintarvikkeita lähikauppojen hyllyillä.

Tutuksi luomutuotanto ja sen periaatteet eivät kuitenkaan tule sen pienen ja vihreän luomumerkin lävitse, vaan pitkän kokemuksen ja jokapäiväisten, harkittujen valintojen myötä. Valintojen, jotka ovat avoinna niin kuluttajille kuin tuottajillekin. Niitä vain tulisi rohjeta tehdä.

Harvaanasutun maaseudun sydämessä eletään ja hengitetään maata ja metsää, ja on vaikea kuvitella toista tuotantotapaa, joka olisi samalla tavalla yhteyksissä ympäröivän luonnon kanssa kuin luomutuotanto. Olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni olisi tietoinen luomusta yhtenä vaihtoehtoisena ja varteenotettavana tuotantomuotona.

Sukelletaan siis hieman syvemmälle luomun luonteeseen ja konsteihin, ajankohtaiseen ja eritoten ympäristölle tärkeään aiheeseen, joka mallintaa erinomaisesti maataloustuotannon potentiaalista, puhtaampaa ja eettisempää tulevaisuutta.

Mikä luomutuotanto?

Mitä luomutuotanto ja luomutuotteet sitten oikeastaan ovatkaan? Toteamus, että luomu on jotakin luonnonmukaisesti tuotettua, kattaa samanaikaisesti kaiken ja ei mitään. Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriö kertoo luomutuotannon olevan tilanhoidon ja elintarviketuotannon kokonaisvaltainen järjestelmä, jossa yhdistyvät ympäristön ja ilmaston kannalta parhaimmat käytännöt.

Luomun tärkein ja määrittävä ominaispiirre on kuitenkin se, että sen alainen tuotanto on erityisen tarkasti valvottua. Valvonnan tarkoituksena on varmistaa oikeudenmukaisuuden toteutuminen markkinoilla sekä taata kuluttajille, että luomuksi merkityt tuotteet todellakin ovat luomua.

Käytännössä luomutuotannossa pyritään laadukkaisiin tuotteisiin noudattamalla tiukkoja terveyteen, eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön liittyviä vaatimuksia. Valvontaan kuuluminen osoitetaan erilaisten organisaatioiden ja viranomaisten myöntämillä luomusertifikaateilla.

Luomutuotannon ehkäpä kaikista tunnistettavin toimintaperiaate on synteettisten eli keinotekoisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden ehdoton käyttökielto.

Luomutuotannossa kasveille elintärkeiden ravinteiden, kuten typen ja fosforin, lisääminen peltomaahan perustuu elintarviketuotannon sivuvirtoihin, esimerkiksi karjanlantaan, biologiseen typensidontaan ja kierrätyslannoitteisiin. Näin ollen luomutuotannon ravinnekuormitus onkin tyypillisesti merkittävästi pienempi kuin maatalouden keskimääräinen kuormitus.

Luomutuotannolla on omalaatuiset tapansa vaikuttaa maanpinnan alaiseen elämään, mutta myös maan pinnalla toimitaan ominaisilla tavoilla niin kasvien kuin eläintenkin parissa.

Kun karjalle annetaan mahdollisuus laiduntaa ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, eläimet voivat sanalla sanoen hyvin. Maanviljelijän näkökulmasta voidaan puhua esimerkiksi maaperää ja kasvustoa parantavasta rotaatiolaidunnuksesta sekä uhanalaisten perinnebiotooppien ylläpitämisestä.

Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan luonnontyyppejä, jotka ovat syntyneet elinkeino- ja maankäyttötapojen muovaamina ja joilla esiintyy uhanalaisia lajeja. Perinnebiotooppeja ovat esimerkiksi metsälaitumet, niityt, ahot ja kedot.

Lisää luomutuotannon ominaispiirteistä ja toimintaperiaatteista voit lukea esimerkiksi Luomuliiton tai Luomuinstituutin verkkosivuilta.

Miksi ei?

Kirjoituksen alussakin viitattiin luomutuotteiden olevan monasti hintavampia kuin tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet. Vaikka kuluttaja tahtosikin pyrkiä tekemään vihreämpiä valintoja, tuotteiden hinnalla on useimmiten suuri vaikutus jokapäiväisiin ostopäätöksiimme.

Globaalisti luomumyynti on ollut vakaassa kasvussa, mutta siitä huolimatta luomutuotteiden osuus suomalaisten päivittäistavarakauppojen kokonaismyynnistä on vain joitakin prosentteja.

Tuottajan pääasiallinen toimenkuva on pyrkiä vastaamaan kysyntään. Moni jakaa kuitenkin kokemuksen, ettei perinteisestäkään maataloustyöstä makseta riittävästi ansaittua korvausta. Markkinoiden vaikutusvalta on suuri, ja monesta tuottajasta saattaa tuntua siltä, että puun ja kuoren välissä liikkumatilaa on sangen vähänlaisesti.

Loppupeleissä tuotantosuunta on kuitenkin aina tuottajan päätettävissä. Oleellista olisikin, että vaihtoehtoisia tuotantosuuntia ja niiden voimavaroja esiteltäisiin kuluttajien lisäksi myös tuottajille. Eettisyys, ekologisuus ja ekonomia. Mitä tulisi kuunnella ensiksi?

Maatalousala on murroksessa, sitä ei käy kiistäminen, ja sen rakentavat uudelleen tulevaisuuden yrittäjät ja asiantuntijat. Ehkäpä juuri sinä?

Tarvaalan tarinoissa kun ollaan, esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulu tarjoaa monipuolista ja tulevaisuusorientoitunutta ympäristö- ja luonnonvara-alan koulutusta. Siihen voit tutustua tarkemmin täällä.

Teksti: Kirjoittaja on luonnonvara-alan toisen vuoden opiskelija.

Kuvat: Adobe Stock.