Blogi: Uusille biomassapohjaisille kuivikkeille on kysyntää

Julkaistu 24.3.2025

Vilskettä leirillä

Maaseudun kehittämisen asiantuntijat, tutkijat ja yritykset kohtasivat helmikuussa Karstulassa, jossa järjestettiin innovaatioleiri ”Biomassapohjaisista sivutuotteista uusia kuivikkeita”. Koska kuivikemarkkinat ovat tällä hetkellä muutoksessa, tapahtumassa haluttiin etsiä uusia kuivikkeita eläimille sekä keskustella uusista mahdollisista raaka-ainevaihtoehdoista perinteisten turpeen ja puupurun rinnalle. Tavoitteena oli nostaa aihe yhteiskunnalliseen keskusteluun, etsiä vielä hyödyntämättömille biomassapohjaisille sivuainevirroille uusia kierrätyskohteita kuivikkeena sekä selvittää tarkemmin vaatimuksia biomassan käsittelylle lopputuotteen laatunäkökulmasta. Innovaatioleiri järjestettiin Jamkin Viljankuivauksen sivutuotteen kierto materiaalina ja energiana (VILSKE) -hankkeen ja Epira Oy:n toimeksiannosta, ja järjestelyistä vastasi Jyväskylän ammattikorkeakoulun biotalouden yrityskiihdyttämö BioBoosters by Jamk.

Erilaisia biomassaraaka-aineita ja laatuvaatimuksia

Uuden kuivikeraaka-ainemateriaalin vaatimuksena on käytön turvallisuus sekä eläinten että kuivikkeen parissa työskenteleville ihmisille. Innovaatioleirin pienryhmäkeskusteluissa tuotiin esille mahdollisia uusia kuivikemateriaaleja, niiden ominaisuuksia, teknisiä vaatimuksia tuotannossa ja jalostuksessa, laatuvaatimuksia eläinten ja ihmisten näkökulmasta, uuden tyyppisten biomassojen jalostamisen mahdollisia ympäristövaikutuksia sekä sitä, millaisia taloudellisia reunaehtoja biomassan jalostamisella on. Keskeiset laatuvaatimukset liittyvät esimerkiksi pölyävyyteen, nesteenpidätyskykyyn sekä hygieenisyyteen. On huomioitava, että eri eläimillä on erilaisia vaatimuksia kuivikkeen laadun suhteen – ja voi laatuvaatimus olla ihan yksilöllistäkin.

Vaihtoehtoisia kuivikeraaka-aineita voisivat olla esimerkiksi rahkasammal, puunkuori, viljantuotannon ja jalostuksen tähteet, paju, hamppu, pellava, hakkuutähteet, ruokohelpi, nurmi, järviruoko, kuivikelanta hygienisoituna, biohiili seostettuna muun kuivikkeen kanssa, puiden lehdet sekä nopeakasvuiset kasvit kuten esimerkiksi elefanttiruoho ja vuohenputki. Esimerkiksi rahkasammaleella on antibakteerisia ominaisuuksia, mikä voisi tehdä siitä kiinnostavan materiaalin kuivikemateriaalin osana. Sammalen mahdollisuuksien suhteen on kuitenkin suuria kysymysmerkkejä esimerkiksi sen hitaan kasvusyklin sekä korjuun ympäristövaikutusten vuoksi.

Puupohjaiset materiaalit ovat yleensä houkuttelevia tarjolla olevien määrien suhteen, mutta niissä on myös hyviä ominaisuuksia. Puun kuorta käytetään perinteisesti jo esimerkiksi huussikuivikkeena, ja sillä on hyviä ominaisuuksia kuten se, että se lisää massan ilmavuutta. Kuusen havuja on jo vanhoina perinteinä käytetty kuivikkeena. Ideoinnissa tuli esille, että materiaalin tulee pysyä eläinten näkökulmasta tuoreena ja pehmeänä, mikä aiheuttaa vaatimuksen nopeasta tuotantoprosessista.

Nopeakasvuisella ruokohelvellä voisi olla mahdollisuuksia myös kuivikkeena – tällä hetkellä sitä hyödynnetään jo huussikuiviketuotteena. Kuivikekäyttöominaisuuksia kuten nesteenpidätyskykyä voisi mahdollisesti parantaa käsittelemällä raaka-ainetta esimerkiksi pelletöimällä.

Viljantuotannosta ja -jalostuksessa syntyy eri vaiheessa erilaisia sivutuotejakeita. Viljankuivureilta syntyy vaihtelevia määriä sivuainevirtaa riippuen kuivurin koosta. Tähteen laatuun ja määrään vaikuttavat myös kuivauksessa olevat kasvilajit sekä esimerkiksi puinnin aikainen säätilanne. Haasteita viljankuivauksen tähteille asettaa raaka-aineen syntymisen ajoittuminen vaan tiettyyn aikaan vuodesta. ”Viljantuotannon ja -jalostuksen tähteitä ja jätteitä hyödynnetään tällä hetkellä pääasiassa bioenergian tuotannossa, mutta on myös paljon kokonaan hyödyntämätöntä potentiaalia” kertoo VILSKE-hankkeen projektipäällikkö Hannariina Honkanen Jamkista. ”Viljankuivauksen tähteiden hyödyntämiseen vaikuttavat sen elinkaaressa myös sen sisältämät rikkakasvin siemenet”, Honkanen jatkaa.

Yhteisestä keskustelusta ituja liiketoiminnan kehittämiseen

Erilaisia raaka-aineita kuivikkeiden uusiksi materiaaleiksi löytyy, mutta onko niistä uudeksi liiketoiminnaksi? Raaka-aineen ominaisuudet ja turvallisuus täytyvät loppukäyttäjän näkökulmasta olla kohdallaan, mutta syntyvän volyymin ja jatkuvan saatavuuden täytyy myös olla tarvittava, minkä lisäksi raaka-aineella tulee olla kannattavuuden näkökulmasta kohtuulliset käsittelyvaatimukset. ”Raaka-ainetta tulisi saada aina rekkakuormallinen kerrallaan. Materiaalin kuljetukset, prosessointi ja käsittely lisää tuotteen hintaa, minkä lisäksi materiaalin laatu tulee olla tasaista, että se on hyödynnettävissä monenlaisissa tuotteissa”, mainitsee Epira Oy:n toimitusjohtaja Petri Mustamäki. Lopputuote ei saa olla kuivikkeen käyttäjälle liian kallis tai työllistävä.

Kuivikkeiden jatkohyödyntäminen tuotiin myös esille keskusteluissa. Tähän asiaan kiinnitetään huomiota myös VILSKE-hankkeessa, jossa tutkitaan vielä hankeen aikana käytetyn kuivikkeen hyödyntämistä lähienergian ja biokaasun tuotannossa. Tämä palvelee edelleen kiertotaloutta, sekä pidentää käytössä olevien materiaalien elinkaarta.

Innovaatioleirin tuloksena saatiin useita uusia kehittämisaihioita, vaikka lisäkysymyksiä ja -selvitettävää jäi paljon. Mustamäen mukaan innovaatioleiripäivä oli onnistunut. Osallistujille luvattiin yhteistyötä ideoiden ja uusien toimintamallien edelleen kehittämiseen ja käytäntöön viemiseen järjestäjien kanssa. Mikäli yksittäisiä läpimurron mahdollistavia yksittäisiä raaka-aineita ei nyt tunnisteta, voivatko ratkaisua tuoda sopivalla reseptillä tehdyt kuivikeseokset? Kuivikemarkkinoiden murroksessa uutta kehittämis- ja tutkimustoimintaa tehdään parhaillaan monenlaisten eri materiaalien kanssa.

VILSKE-hanke

VILSKE on maaseuturahaston rahoittama EIP-hanke, joka keskittyy keskisuomalaisten maaseututoimijoiden yhteistyön edistämiseen ja uuden hyötykäyttötoiminnan löytämiseen viljankuivauksen tähdemateriaaleille. Hankkeessa tehdään konkreettista testaustoimintaa niin materiaali- kuin energiakäytössä valitulle raaka-ainemateriaalille sekä tutkitaan toiminnan kestävyyttä kuten kannattavuus- ja ympäristövaikutusnäkökulmaa. Hanketta koordinoi Jamkin Biotalousinstituutti, ja hankkeen tutkimusyhteistyökumppanina on LUT-yliopiston kestävyystutkimuksen ryhmä.

Teksti: Hannariina Honkanen

Kuva: Juha Viirimäki, Suomen metsäkeskus.